Kipu minut pelästytti, sitä seurasi parin tunnin voimakas vuoto. Näin päättyi iloinen jännitys ja odotus viikko sitten töissä. Kyllähän siinä jo arvasi että ei kai sitä näin paljon pitäisi vuotaa ainakaan kivun kanssa. Olin musertunut ja peruin treffitkin uuden ystävän kanssa, halusin mennä kotiin, kotiin tekemään testin, jotta saisin edes jonkinlaisen merkin siitä että siellä se oli minussa, että saisin pienen toivon siitä olisi se yrittänyt kiinnittyä. Testi oli negatiivinen ja 5 päivää ennen sovittua aikaa. Jotenkin sen kyllä tiesin. Suututti ja itketti, mies otti syliin ja lohdutti. Pariin päivään ei sitten ollut paljon mitään vuotoa, aloin hiukan jo toivoa että jospa se onkin siellä vielä, ei sitten menkat jatkuivat tuttuun tapaan ja pe tehtiin negatiivinen testi, joka oli tietysti odotettukin. Vuoto oli tosi runsasta vetistä useam päivän ja kipujakin useampana päivänä, johtuukohan se siiitä kiiinnitymisen tukilääkityksestä? Harmittaa, kun sitä jo alkoi toivomaan, että ensi syksynä jäisi vauvalomalle, kesä menisi ison mahan kanssa, nyt ei ole sitä haavetta enää, eikä mitään tietoa milloin haave voisi toteutua.
Silloin olin harmissani, nyt jo parempi. Raportoin sitten klinikalle ja pian sieltä soitetiin, hoitaja oli myötätuntoinen, mutta mutta minä esiten rohkeaa ”nyt vain sitten katse seuraavaan yritykseen”. Nyt on välillä sitten välikierto, sitten tulee joulu, joten vasta tammikuun lopussa päästään testaamaan josko pakastakaverista olisi pelastajaksi, muutoinhan koko ruljanssa alkaa alusta. Tuntuu hitaalta ja harmittaa että ei päästy testaamaan kaveria heti putkeen, mutta ehkä se on ihan hyvä levätä välillä myös mielelle. Pikkaisen minua kuitenkin ahdistaa nyt se, että voidaan pari kuukautta taas yrittää ihan kahdestaan, siinä on sellainen oma tressinsä, tressi ajoituksesta, tressi seksistä, tressi siitä että ei se se kuitenkaan onnistu.
Miedän ensimmäinen aika kuraattorille peruuntui, koska hän oli sairas. Saatiin uusi aika kuitenkin ja käytiin siellä tällä samalla viikolla. Nainen oli tosi mukava ja otti meidät lämpimästi vastaan, minua alkoi jo melkein itkettää heti kättelyssä ja itkinkin herkkyyttäni monta kertaa sen tunnin aikana. Keskusteltiin meidän tilanteesta, miltä lapsettomuus tuntuu ja mikä siinä on kipeää, hän myös kertoi paljon miten lapsettomat yleensä kokevat tilanteen, hahmottaen sitä että me emme ole yksin. Hän puhui myös siitä miten eri tavalla miehet ja naiset lapsettomuuden kokevat, miten normit ja haaveet ovat erillaisia. Naisilla äitiyden identiteetti on hyvän vahva jo lapsesta asti, suuri haave. Minulla tuskaa tietysti lisää myös se, että miehelläni on jo lapsia. Minä myös katson paljon tulevaisuuteen peläten yksinäisyyttä vanhana ja sitä että hukkaan itseni vuosikymmenen pituiseen hoitoyritykseen. Puhuimme myös aloitetuista hoidoista ja siitä miltä se tuntuu. Käynnistä jäi hyvä mieli. Hän selkeytti meille sitä että lapsettomuus on pitkä kriisi, jota ei voi napsauttaa pois päältä, siksi onkin hyvä yrittää vähentää tressiä muilla elämän saroilla onnellisuuden kasvattamiseksi, sekä erityisesti tehdä niitä asoita jotka tekeävät onnellisiksi. Saatiinkin siitä kotiläksy miettiä missä tressiä voisi vähentää ja miten onnellisia asioita voisi lisätä elämässä. Myös mieheni piti tapaamisesta ja haluaa meidän menevän sinne uudelleen, hän sanoi hyvin että ”kavereille voi asioista puhua, mutta on kuraattorin kanssa voidaan ihan oikeasti keskittyä meihin”.
Yleisesti ottaen olemme mieheni kanssa positiivisia ajatellen tulevia hoitoja, saatiin kuitenkin munasoluja jotka hedelmöittyi ja jopa jakaantui, joten jotain eteenpäin menoa kuitenkin on. Tällä hetkellä mieli siis hyvä kuitenkin. Tässä lista asioista joita on ihana tehdä ja jotka tekevät onnelliseksi:
- Rakkaan kanssa keskustelu päivän tapahtumista
- Rakkaan kainalossa kyhnöttäminen
- Vastavuoroinen, syvällinen sekä humoristinen keskustelu ystävän kanssa
- Hikiliikunta, kuten shabam, kuntosali , sähly tai zumba
- Sauna urheilun jälkeen
- Rakkaan kanssa haaveilu tulevasta, kuten lomareissusta
- Reipas kävely ulkoilmassa
- Rakkaan laittama ruoka
- Treenaaminen ystävän/rakkaan kanssa
- Maalaaminen, piirtäminen tai muu luova askartelu
- Puhelu tutulle/tutulta
- Perheen ja ystävien tapaaminen kotiseudulla
- Skype tai facebook kuulumisten vaihto kaverin kanssa
- Treffit rakkaan tai ystävän kanssa
- Hyvin valmistettu kiireetön ravintolaillallinen
- Stressitön himokas rakastelu
- Hyvä elokuva ja pussillinen karkkia
- Hyvin nukuttu yö ja kiireetön aamu
- Irti arjesta retket
- Luonnossa liikkuminen
- Rakastavat yllätykset itselle ja läheisille
- Kissojen kanssa kellottelu
- Tuttava perheen kanssa illanvietto yms.
Tärkeää kai on se että tuntee itsensä nähdyksi ja rakastetuksi, että voi jakaa asioita toisten kanssa, ottaa aikaa itselleen ja tekee asioita joista nauttii. Näin kun voisikin elää oikeasti, mutta aina ei voi kaikkea saada, vaikka haluaisikin.
