Aurinko paistaa, mutta syksyn tuntua on ilmassa. Kylvetty nurmikko alkaa vihertää, istutetut omenapuut huojuvat syystuulessa. On kaunista. Istun tänään kotona työskentelemässä, työt alkoi maanantaina, mutta olen nukkunut todella huonosti viime öinä, joten päätin nukkua vähän pidempään ja tehdä etätöitä.
Olo on aika hyvä, maha on jo suuri. Sukkien laitto on haastavaa. Otus liikkuu nyt todella paljon ja on valinnut itselleen lempparipaikan mahassa; potkii kovasti oikealle puolelle mahaa. Tyyppi virkistyy varsinkin kun menen nukkumaan, mutta myös päivä liikuntaa on harrastettu. Viikkoja on jo yli 30, joten pari kuukautta enää jäljellä ja sitten otuksen pitäisi olla täällä, utopista.
Viime viikoilla on alkanut tulemaan paljon harjoitussupistuksia, varsinkin rasituksesta, joten olen ottanut välillä vähän varovaisemmin. Tosin työtä riittää pihan ja yläkerran rakennuksen kanssa. Hankintoja tulisi myös vielä tehdä, kuten hoitopöytä ja alusta, rintapumppu jne. Vauvan vaatteita on myös saatu jonkin verran ja ne on nyt pesty ja odottavat pikkuista.
Henkisellä puolellakin on edelleen ihan hyvä mieli, mitä nyt tällä viikolla on ollut vähän hermot kireällä ja itkua väsymyksen sekä miehen lasten hörhöilyjen takia. Minua mietityttää se miten parisuhteemme muuttuu lapsen myötä. Olen löytänyt elämäni rakkauden, jonka kanssa haluan elää onnellista läheistä elämää. Tuleeko se muuttumaan? Vieraannummeko toisistamme lapsen myötä? Mitä vauvavuosi tuo tullessaan? Entä jos kaikki huomioni menee vauvalle ja siinä kadotan suhteeni mieheeni? Niin monet sanovat, että suhde muuttuu, niin monet parit erovat vauvavuonna, niin moni ei ole enää onnellinen, miksi? En halua kadottaa miestäni, en halua olla vain äiti, miten sen voi säilyttää ja pitää yllä tahtoa? Ehkä tämä tuntuu nyt hassulta kun vauvaa on niin kauan toivottu ja nyt se pelottaakin, miten se vaikuttaa elämääni. Mutta oman historiani perusteella suhde mieheeni on jotain hyvin erityistä, jota en halua kadottaa.
Vauvalla on nyt päiväpotkuaika, taitaa olla hikkakin. On erikoista, että on mahdollista kasvattaa jotain sellaista sisällään. Osaankohan olla äiti? Osaankohan rakastaa sitä, se tuntuu vielä niin vieraalta otukselta, mutta on mielenkiintoista oppia tuntemaan se, kuka olet ihme sisälläni?